Tänään HAU:n kisoissa Purina-areenalla Even & Kurumin kanssa kolmen startin verran. Ihanaa, kun aamulla tarvitsi lähteä vasta kymmeneltä ja kotona oltiin kumminkin jo ihmisten aikaa puoli seitsemän.
Ensimmäisenä hyppäri, joka meiltä ihan nappi rata muuten, mutta kolmannella esteellä Myy ei ollut ihan hallinnassa ja neljännen hypyn sijaan koira pamauttikin putkeen. Mutta ihan super hyvä fiilis jäi radasta ja vauhtia riitti, Myy antoi bortsuille oikeasti tiukan vastuksen!
Heti hyppiksen jälkeen käytiin ottamassa muutamia toistoja A:lla, jotta pääsin palkkaamaan Myytä hyvistä kontakteista ja varmistamaan, että hurtta on kuulolla. Teki aivan sika hyviä toistoja! Viimeistä kertaa lukuunottamatta ei ollut himmailusta tietoakaan, olisi ehkä voinut jättää sen viimeisen kerran ottamatta... Ekalle agiradalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja rata olikin ihan kelpo, kontaktit jees, eivät kuitenkaan niin hyvät mitä voisivat olla. Puomilla Myy tippui, mutta oli kuitenkin jo kontaktipinnalla. Keinun jälkeen onnistuin sitten kuitenkin ohjaamaan kahdesta vierekkäin olleesta putkesta siihen väärään. EDIT: Videon tarkemmalla katsomisella selvisikin, että tuomari antoi sittenkin femman puomilta putoamisesta..
Ja koska ihminen ei voi oppia kerrasta, niin päätin sitten munata kolmannenkin radan täysin samalla tavalla kuin toisenkin. :D Keinulla takaaleikkaus ja siitä sitten kauniisti putken väärään päähän, nyt oli sentäs oikea putki. Nolla alla tietenkin. Tiedänpä ainakin, mitä seuraavaksi treenataan. :D
Päivän saldo siis kolme hyllyä, mutta mielummin hyviä hylkyjä kuin räkänollia tai järkyttäviä tuurikontakteja. Hyvä mieli jäi, erityisesti siitä, että pystytään haastamaan bortsut ajassa ihan mukavasti. :)
Mutta tähän väliin on kyllä ihan pakko avautua aiheesta, mistä on tehnyt mieli kirjoittaa jo aikaisemminkin. Nimittäin koirien ja ohjaajienkin lämmittely ja jäähdyttely. Olen nyt muutamissa viime kisoissa seurannut asiaa tarkemmin mitä yleensä ja ei kyllä hyvältä näytä. Otetaan ensimmäisenä esimerkiksi vaikka ennen joulua olleet Hyvinkään kisat. Pakkasta taisi olla semmoiset vajaa 10 astetta ja ensimmäisen radan jälkeen, kun lähdettiin kahden seurakaverin kanssa jäähdyttelemään ulos, niin ei voitu olla kiinnittämättä huomiota siihen, että vaikutti vahvasti siltä kuin oltais oltu kolmestaan kisaamassa. Ulkona ei näkynyt ristinsielua meidän lisäksi, vaikka olisi pitänyt käydä varsinainen kuhina, kun lähtijöitä riitti ja Hyvinkäällä ei paljon vaihtoehtoja lämppä/jäähkälenkeiksi ole. Suurin osa vissiin ajatteli, että lämmin halli lämmittää ja jäähdyttää. Or not.
Tänään kisojen jälkeen jäähkälenkiltä tultuani en ollut uskoa silmiäni, kun parkkipaikka oli aivan tyhjä, ainoastaan Even auto jäljellä. Porukka hävisi kuin pieru saharaan. Okei, Konalassa riittää reittejä talsittavaksi, että sinne vielä jengi pystyy hajautumaan, mutta tyhjä parkkis kertoi kyllä kaiken.
Lämmittelyyn en ole samalla tavalla kiinnittänyt huomiota, kun itse aina häviän ajatuksieni ja tuleviin ratoihin keskittyen vähintään puoleksi tunniksi kävelemään ja juoksemaan, mutta luultavasti sekin on yleisesti samalla tasolla kuin jäähdyttely.
Toinen juttu on sitten se, miten lämmitellä. Ehdoton kantani siihen on se, että pelkkä kävely ei riitä, vaan tarvitaan myös niitä juoksuaskelia. Radallakin pitäis vissiin juosta? Pienet koirat tietysti ravaavat jo ihmisten kävelyvauhdissa, mutta isot eivät. Ja eikä ne juoksuaskeleet myöskään ohjaajille pahaa tee, omatkin paikat olisi kait hyvä saada auki? Mä en ainakaan pysty juoksemaan täysillä, enkä kykene koviin spurtteihin, jos kylmiltään pitäisi lähteä. Verryttelyllä juosten on myös tarkoitus saada hengitystiet auki ja sykkeet ylös, mikäli meinaa, että ne pitäisi myös radalla kulkea. Sekä koiralta että ohjaajalta pitäisi nousta höyry päästä radalle lähdettäessä, niin treeneissä kuin kisoissakin! Myös venyttely kuuluu olennaisena osana lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn, en vaan pysty edes kuvittelemaan, että mulla paikat kestäisi ilman venyttelyä. Tuskin muillakaan.
EDIT: Lisäksi, mikäli agilityn tunnettavuutta, urheilullisuutta ja arvostusta halutaan nostaa, erityisesti perinteisempien lajien edustajien silmissä, meidän on myös käyttäydyttävä urheilumaisesti ja suhtauduttava lajiin itse niin kuin urheiluun pitää. Siitä ei tietenkään ole epäilystäkään eikä keskusteltavaa, onko agility todellista urheilua vai ei. Agility on yksi maailman hienoimmista, mutta samalla myös vaikeimmista urheilulajeista. :-)
EDIT: Videot radoista lisätty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti