Turku, täältä tullaan!

Viikko Turussa vierähti nopeasti ja onneksi sain ne asiat hoidettua, joita lähdin sinne tekemäänkin. Ensimmäinen tentti tuli suoritettua, toivottavasti ihan kelvollisin tuloksin :D ja ennen kaikkea asunto löytyi! Myystä kerkesi viikon aikana tulla kunnon city-koira, Turun keskustassa kun majailtiin Miian luona. Viikon päästä lähtee muuttokuorma kohti Åboa (jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin Kaarinaan muutetaan, Piispanristi on ihan Turun ja Kaarinan rajalla, mutta Turkulaiseksi kyllä itseni lasken ;D ), niiin siistiä! Asunto on kiva reilu 30neliön yksiö hyvien lenkkimaastojen äärellä ja Minna & Ninja-tervu asuvat kilometrin päässä, joten lenkki- ja treeniseuraakin löytyy läheltä :-)

TSAU:n jäseniäkin ollaan nyt sitten ja hallin avaimen pääsen noutamaan heti muuttoa seuraavalla viikolla. Jeejee, treenit kutsuu ja kisakalenteriakin pitäisi alkaa vilkuilemaan loppuvuoden osalta.

Treeniä ja pennuntuoksua

Luultavasti viimeiset treenit vähään aikaan näillä suunnilla on nyt treenailtu ja onnekseni voin sanoa, että voiton puolelle päästiin kontaktien kanssa. Vielä toki treeniä ja vahvistusta tarvitaan, mutta nyt tiedän tasan tarkkaan mitä tehdä ja miten tehdä. Erityisesti treenattavat asiat ovat:

• ylösmenolle ampuminen jokaisesta kulmasta, nyt ainoastaan suorasta linjasta ymmärtää syöksyä kontaktille minulta kyselemättä ja varmistelematta
  

• alasmenolta vapauttaminen ja palkkaaminen vaihdellen eri paikoista ja eri tavoilla, ettei vahvistu tietty paikka/asento=vapautus/kohta saa lähteä --> pakka hajoaa helposti

Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota koiran vireyteen. Myyn pitää olla pakahtumassa innostukseen, jotta suorituksesta tulee tarkka ja täsmällinen. Lisäksi olen päättänyt, että yksin en lähde treenaamaan, joku valvova silmä pitää olla huomauttamassa hölmöilyistä ;)

Ja tähän väliin pitää kiittää Homeetta Koirakoulua. Ilman Marian oppeja ja valmennusta tästä koko projektista tuskin olisi tullut mitään. :)

Viime viikolla käytiin katsomassa Taijan 11 vko kultsupentua Pumbaa ja voin kertoa, että pentukuume ei ainakaan helpottanut!

Myy otti painikaverin roolin ilomielin vastaan. Pumban "isoveikka" Pate ei nimittäin liiemmin liian rajusta menosta välitä :)

Pentukuumetta ei myöskään helpottanut ollenkaan se, että kävin tänään katsomassa Nanan yhdeksää pientä, viikon ikäisiä flattivauvoja. Oi ja voi<3

Huomenna käännetään Myyn kanssa auton nokka kohti Turkua, vielä tosin vain viikoksi, sillä asuntoa ei ole löytynyt vieläkään. Epätoivo iskee kohta! Menen tekemään ensimmäisen tentin, muutenkin hoitelemaan asioita ja tarkoituksena on myös saada jotain aikaiseksi asunnon suhteen. Saas nähä kui käy.

Aallon pohjalta ylöspäin

Sumilta kotiutumisen jälkeen ollaan tahkottu joka viikko kontakteja Marian johdolla. Minä olen lyönyt päätä seinään, vaipunut epätoivon partaalle ja jo melkein luovuttanut. Siitä johtuu myös tämä postaustauko, en ole vaan jaksanut tarinoida siitä, kun mikään ei onnistu.

Sumi viikolla tuntui, että palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja kontakteista tulee vielä loistavat. Seuraavalla viikolla tuntuu, että koira ei muista eikä tajua mitään. Totta kai minä olen tehnyt paljon virheitä, enkä ole vieläkään ihan 100% itsevarma asian suhteen, mutta silti. Samalla treenikerrallakin aikaisemmin superisti tehty suoritus menee melko varmasti myöhemmin päin seiniä, tuntuu vaan, että Myy unohtaa asioita minuutissa, eikä aikaisemmin opitusta ole jäänyt mitään päähän. En haluaisi ajatella, enkä oikeastaan edes ajattele, mutta sanon silti, olisipa bc...

Tällä viikolla sain itsetuntoani ja fiilistä onneksi hilattua ylöspäin. Tiistain onnistuneet treenit ruokkivat toivoa. Nyt siis treenataan (jälleen) pelkkää alastuloa, siinä korkean vireen pysymistä ja kaikenlaisten ärsykkeiden sietämistä. Yksi suurimmista ongelmista on, että Myy lähtee liikkeeseen mukaan eikä kestä oikein kehumista. Haluan edelleen ajatella, että näistä saadaan loistavat. Välillä mieleen kyllä palaa, että näitä ollaan treenattu yli puoli vuotta. Okei, kevättä ei kyllä hirveesti treeniksi lasketa, oli sen verran epäsäännöllistä ynnä muuta, mutta silti... Mutta sen olen päättänyt, että jos en saa kontakteja kuntoon, niin kisaura päättyy sitten myös. Siinä ei vaan kertakaikkisesti ole mitään järkeä lähteä kertatoisensa jälkeen kokeilemaan onneaan ja paukauttelemaan menemään vähän sinne päin. Mielummin olen kisaamatta, kun lähden kisoihin tietäen, että voittoon ei ole edes mahdollisuutta.

Viime viikolla oli meidän viimeiset treenit KSSK:n riveissä, jatkossa ollaan sitten TSAU:laisia. :) Kiitos kaikille ihanille seurakavereille näistä vuosista ja tietysti meitä kouluttaneille, tulkaahan Turkkuseen kisaamaan! ;) Me pidetään vielä majapaikkaa Kuusaalla, asunnon etsiminen siis jatkuu. Opiskelut ovat kuitenkin jo alkaneet ja aikaa on tullut vietettyä näiden parissa.
Ps. Tästä blogistahan on puuttunut kokonaan otsikko-kenttä, olette saattaneet huomata, blogiarkisto nimittäin näytti ihan vammaselta. No eipä puutu enään. Ongelmaan löytyi niin yksinkertainen lääke, kun että "näytä otsikkokenttä"-kohdassa luki "ei", kiitos Noppe :D

Pps. Eikä mul onneks menny tän asian hoitamiseksi kuin sen sellaiset 9 kuukautta. :D Vähän sama, kun ajoin väkisin useamman viikon itsepäisesti lähes tyhjillä polkupyörän kumeilla, kun en vaan saanut aikaiseksi mennä laittamaan niihin lisää ilmaa. Ja lähimmälle huoltsikallehan on se reilu 100m...