Viime lauantaina taas kolme starttia Hyvinkään koiraurheilukeskuksella JAU:n kisoissa. Tuomarina toimi ensimmäisellä agiradalla Katarina Virkkala ja toisella agiradalla sekä hyppiksellä Vesa Sivonen. Nämä tuomarit olivat mulle ihan uusi tuttavuuksia, mutta mukavia virtaavia ratoja oli kaikki.
Päivän urakka aloitettiin siis Virkkalan agiradalla. Meidän tie tyssäsi keinulle, kun Myy teki kauniin lentokeinun, joka korjattiin tietysti. Uusinnalla ei mitään ongelmia. Myy käy nyt niin kuumana erityisesti ton keinun kanssa, että ei millään malttaisi.
Toinen agirata oli siis Sivosen käsialaa. Alkusuora hyppy-rengas-puomi-mutkaputki hirvitti aluksi hieman, toivoin vaan, että Myy malttaa tehdä puomin kontaktin kunnolla, ja tekihän se. :) Keinu ei ollut vieläkään super, mutta nyt se näytti siltä, että koira hieman liukastu, joten jatkettiin matkaa. Videolta kun katsoo, niin eihän se sitä kontaktia ottanut, mutta eipä tuomarikaan huomannut sitä. ;D A:n jälkeen mulle tuli joku ihme blackout. Pituudella kääntyi hienosti, ehkä vähän turhankin rajusti, kun vika palikka kaatui. Jotenkin muistin ohjata vielä pituuden jälkeisen hypyn, mutta kepeille lähetys meinasi unohtua, sain kuitenkin pelastettua tilanteen ja Myy haki hienosti kepit. Aikaahan tässä tietysti paloi jonkun verran.. Loppuradan oli kartturikin sitten taas kartalla ja tällä harmittavalla vitosella siis maaliin. Nollalla SERT olisi todennäköisesti ollut meidän, hitto. Pitkästä aikaa myös videota, kiitos Lotalle kuvaamisesta!
Sivosen hyppyrata oli aika helppo, jalat sai vaan toimia. Yksi paha kohta radalla kuitenkin oli: hypyn jälkeen olisi ollut pussi tarjolla suoralla linjalla, mutta matka jatkuikin pussin viereen vinosti muurille. Minähän en sitten malttanut odottaa koiraa tarpeeksi, kuvittelin, että se lähtee mun liikkeeseen mukaan, kun olen niin kaukana, mutta eipä lähtenyt. Pussiinhan Myy pamautti. :) Ei se sinne ihan tukkaputkella mennyt, vilkaisi mua, mutta valitsi kuitenkin pussin. Loppurata tykitettiin sitten ihan täysillä ja Myy haki lopun kaarevan linjan kentänhalki ihan loistavasti! :)
Kyllähän näillä treenimäärillä (tai siis treenaamattomuudella) täytyy olla ihan tyytyväinen suorituksiin, harmittaa vaan tommoset ihan hölmöt virheet. Tosin toi keinu vaatii nyt vähän kurinpalautusta. Ollaan huomenna lähdössä loppuviikoksi porukoille, joten täytyy yrittää keretä Marian hallille parit treenit tekemään.
tiistai 25. lokakuuta 2011
perjantai 21. lokakuuta 2011
Riihimäki 15.10
21-vuotis synttäreitäni vietettiin viime lauantaina RimA:n kisoissa kolmen startin verran. Maksi kolmosia oli ilmoittautunut taas reippaasti, reilu 60 joka radalla. Tuomarina kaikilla radoilla oli Rauno Virta.
Ensimmäinen rata oli hyppäri. Kakkosen takaakierron tein pakkovalssilla, mutta ilmeisesti joko lähdin itse liian myöhään liikkeelle tai sitten käsi aukesi liian kauaksi vartalosta, sillä Myy luki vieressä olleen hypyn eikä tullut aitojen välistä eli hylly heti alkumetreiltä. Vedätin sitten loppuradan oikein kunnolla ja rimojahan sieltä alkoi lennellä, Myylle tuli ilmeisesti hieman kiire.
Toinen rata oli agirata, jossa oli alussa kaksi aitaa linjalla ja toiselta hypyltä piitkä lähetys putkeen, joka meni puomin alta toiselle puolelle ja sijaitsi siis puomin toisessa päässä. Eli vaihtoehtoina oli a) koira lähettyy varmasti pitkältä matkalta putkeen tai b) mennä ohjaamaan hypyt ja putki putken taakse ja juosta itse puomin takaa. Minähän en tätä b-vaihtoehtoa jostain syystä rataa kävellessäni tajunnut. Lamppu syttyi päässä vasta, kun näin, että Vuorelan Lotta ohjasi b-vaihtoehdon mukaisesti. Minähän sitten tein ratkaisun kaikkien sääntöjen vastaisesti ja menin muuttamaan ohjaussuunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen, en nimittäin luottanut, että Myy olisi näillä treenimäärillä lähettynyt putkeen niin kaukaa. Vaihdettu ohjaussuunnitelma toimi muuten ihan perfect, mutta oma juoksulinja tietysti kusi aika pahasti. Päätin sitten hyllyttää radan juoksemalla itse puomin yli, en paljoa, mutta sen verran, että se riitti. Kirkaisu vaan kuului, kun hyppäsin puomin yli ja tajusin mitä tuli tehtyä. :D Pääsin sitten loppuradalla hieman korjailemaan kontakteja. Myy tuli hienosti ja nopeasti alas, mutta varasti ihan sadasosasekunnin verran.
Kolmas rata oli taas hyppäri. Rata oli todella virtaava ja vauhtia saikin pitää, kun etenemä oli yli 4. Ensimmäistä kertaa törmäsin tuomarin ratkaisuun laittaa radalle muu vapaasti valittava este kuin putki eli yhden hypyn sai suorittaa kummasta suunnasta tahansa, ihan mielenkiintoinen ratkaisu. :) Tämä rata oli oikein mukavaa menoa, ainoastaan kakkosella tehty niisto oli hieman hidas. Tuloksena kuitenkin 10, yksi rima ja muurinpalikat tulivat alas. Hypyllä ilmeisesti valssi oli huono ja muurin kohdalla luulen, että väli oli jotenkin hassu tai sitten mulle tuli liian suuri rytmin muutos ennen muuria, moni muukin koira nimittäin pudotti muurilta palikat.
Fiilis kisata oli loistava ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa esteille! Myykin oli täsmälleen samaa mieltä. Koira kävin ihan kuumana, niinkin kuumana, että verkkaesteillä palkattaessa ei edes yrittänyt leluun kiinni, vaan tuli suoraan käteeni --> tuloksena sininen kämmen ja ranne, kiitti Myy! :D Treenaamattomuus näkyi kuitenkin radoilla, niin koiran liikkumisessa kuin omassakin ohjauksessani. Ekalla radalla varsinkin huomasi, että Myy ei kestänyt vedättämistä normaaliin tapaan. Keksikää meille jostain treenipaikka, kiitos!!
Huomenna kuitenkin luvassa taas kolme starttia täällä Hyvinkäällä JAU:n kisoissa. :)
Ensimmäinen rata oli hyppäri. Kakkosen takaakierron tein pakkovalssilla, mutta ilmeisesti joko lähdin itse liian myöhään liikkeelle tai sitten käsi aukesi liian kauaksi vartalosta, sillä Myy luki vieressä olleen hypyn eikä tullut aitojen välistä eli hylly heti alkumetreiltä. Vedätin sitten loppuradan oikein kunnolla ja rimojahan sieltä alkoi lennellä, Myylle tuli ilmeisesti hieman kiire.
Toinen rata oli agirata, jossa oli alussa kaksi aitaa linjalla ja toiselta hypyltä piitkä lähetys putkeen, joka meni puomin alta toiselle puolelle ja sijaitsi siis puomin toisessa päässä. Eli vaihtoehtoina oli a) koira lähettyy varmasti pitkältä matkalta putkeen tai b) mennä ohjaamaan hypyt ja putki putken taakse ja juosta itse puomin takaa. Minähän en tätä b-vaihtoehtoa jostain syystä rataa kävellessäni tajunnut. Lamppu syttyi päässä vasta, kun näin, että Vuorelan Lotta ohjasi b-vaihtoehdon mukaisesti. Minähän sitten tein ratkaisun kaikkien sääntöjen vastaisesti ja menin muuttamaan ohjaussuunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen, en nimittäin luottanut, että Myy olisi näillä treenimäärillä lähettynyt putkeen niin kaukaa. Vaihdettu ohjaussuunnitelma toimi muuten ihan perfect, mutta oma juoksulinja tietysti kusi aika pahasti. Päätin sitten hyllyttää radan juoksemalla itse puomin yli, en paljoa, mutta sen verran, että se riitti. Kirkaisu vaan kuului, kun hyppäsin puomin yli ja tajusin mitä tuli tehtyä. :D Pääsin sitten loppuradalla hieman korjailemaan kontakteja. Myy tuli hienosti ja nopeasti alas, mutta varasti ihan sadasosasekunnin verran.
Kolmas rata oli taas hyppäri. Rata oli todella virtaava ja vauhtia saikin pitää, kun etenemä oli yli 4. Ensimmäistä kertaa törmäsin tuomarin ratkaisuun laittaa radalle muu vapaasti valittava este kuin putki eli yhden hypyn sai suorittaa kummasta suunnasta tahansa, ihan mielenkiintoinen ratkaisu. :) Tämä rata oli oikein mukavaa menoa, ainoastaan kakkosella tehty niisto oli hieman hidas. Tuloksena kuitenkin 10, yksi rima ja muurinpalikat tulivat alas. Hypyllä ilmeisesti valssi oli huono ja muurin kohdalla luulen, että väli oli jotenkin hassu tai sitten mulle tuli liian suuri rytmin muutos ennen muuria, moni muukin koira nimittäin pudotti muurilta palikat.
Fiilis kisata oli loistava ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa esteille! Myykin oli täsmälleen samaa mieltä. Koira kävin ihan kuumana, niinkin kuumana, että verkkaesteillä palkattaessa ei edes yrittänyt leluun kiinni, vaan tuli suoraan käteeni --> tuloksena sininen kämmen ja ranne, kiitti Myy! :D Treenaamattomuus näkyi kuitenkin radoilla, niin koiran liikkumisessa kuin omassakin ohjauksessani. Ekalla radalla varsinkin huomasi, että Myy ei kestänyt vedättämistä normaaliin tapaan. Keksikää meille jostain treenipaikka, kiitos!!
Huomenna kuitenkin luvassa taas kolme starttia täällä Hyvinkäällä JAU:n kisoissa. :)
maanantai 10. lokakuuta 2011
SNJ-erkkari
Heipparallaa! Blogi hiljaisuutta on pidellyt ja ihan siitä syystä, ettei ole yksinkertaisesti ollut mitään päivitettävää. Agitreenipaikkaa meillä ei ole vieläkään, joten aksaa ollaan treenattu edelleen nolla kertaa. Maisa juoksi toiset juoksunsa ja ollaan harrastettu hieman sisätokoilua, mutta ei Maipenkaan kohdalla mitään sen kummallisempaa. Nyt pitäisi kyllä ryhdistäytyä. Kaikista eniten ärsyttää kyllä tuo aksa. Rimasta ei ole kuulunut mitään, vaikka olen kysellyt perään. JAU:hun ei mahduta. Plääh. Ilmoitin Myyn Riman kisoihin ensi lauantaille kolmeen starttiin, kaksi hyppäriä ja yksi agi. Saa nähdä mitä tulee. Jos nollia ropisee, niin voi kyllä sanoa, että lahjattomat treenaa...
Viime viikonloppuna Hanna ja Senni tulivat tänne Kuopiosta. Baareiltiin, lenkkeiltiin ja koomailtiin. Sunnuntaina Myy meni Sennin porukoille hoitoon ja me muu poppoo suunnattiin Lohjalle perinteiseen Suomen Noutajakoirajärjestön päänäyttelyyn. Koko päivä näyttelypaikalla vierähti jälleen, mutta mikäs siinä oli ollessa, kun menestystä ropisi jälleen FP-teamille! Maisa the karvaton esiintyi hienosti ja iloisesti 13 nartun junnuluokassa ja tuloksena hieno JUN ERI, JUK3, SA. :) Pn-kehäänkin päästiin siis myös pyörähtämään. Tuomarina oli Filip Johansson Ruotsista. Flat Power-koirat putsasivat pöytiä ihan kiitettävästi, Mariannen Leo upeaakin upeammin ROP & BIS2! Kasvattajaryhmä BIS1, Myyn Martta-äidin jälkeläisryhmä BIS1, Kerttu PN2, Esko PU3 ja Aki PU4. Ei huono päivä siis :) Seuraavaksi suunnataan näytelmiin sitten Messari-viikonloppuna.
Viime viikonloppuna Hanna ja Senni tulivat tänne Kuopiosta. Baareiltiin, lenkkeiltiin ja koomailtiin. Sunnuntaina Myy meni Sennin porukoille hoitoon ja me muu poppoo suunnattiin Lohjalle perinteiseen Suomen Noutajakoirajärjestön päänäyttelyyn. Koko päivä näyttelypaikalla vierähti jälleen, mutta mikäs siinä oli ollessa, kun menestystä ropisi jälleen FP-teamille! Maisa the karvaton esiintyi hienosti ja iloisesti 13 nartun junnuluokassa ja tuloksena hieno JUN ERI, JUK3, SA. :) Pn-kehäänkin päästiin siis myös pyörähtämään. Tuomarina oli Filip Johansson Ruotsista. Flat Power-koirat putsasivat pöytiä ihan kiitettävästi, Mariannen Leo upeaakin upeammin ROP & BIS2! Kasvattajaryhmä BIS1, Myyn Martta-äidin jälkeläisryhmä BIS1, Kerttu PN2, Esko PU3 ja Aki PU4. Ei huono päivä siis :) Seuraavaksi suunnataan näytelmiin sitten Messari-viikonloppuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)