Huippu (pidennetty)viikonloppu ja huippukoulutus

Paras pidennetty viikonloppu aikoihin takana! Hanna tosiaan ajeli likkojen kanssa torstaina tänne ja voi Myyn riemua, kun sai painia neljä päivää Lyydian ikää 5kk kanssa. :D Prkleen pakkaset hieman haittasi tekemisiämme, mutta siitä huolimatta suunnattiin perjantaina hallille tekemään pienet tekniikkapläjäykset. Myyn kanssa tehtiin lähinnä vaan muutamat kontaktit targetin kanssa niin, että itse otin sivuetäisyyttä. Puomilla muutama sivusta lähetys siiveke apuna ja A:lla ainoastaan yksi toisto kokonaisena, oli meinaan niin nopea sekä katse ja fokus alasmenossa, että siihen oli hyvä lopettaa. :) Jäähkälenkki käytiin tekemässä Littoistenjärven jäällä, oli ihan taju hieno ilma, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, niin pirun kylmä vaan. Loppupäivä sujuikin keskustassa shoppailen ja leffan sekä herkkujen parissa (ei tartte syödä taas vähän aika suklaata...). :)

Lauantaina suunnattiin Lyydian kanssa kohti Lohjan Showlink-areenaa ja pentunäyttelyä. Flattipentuja oli ilmoitettuna hurjat 19 kappaletta ja Lyydia oli upeasti pikkupentuluokan toinen seitsemän pikkunartun joukosta kera hienon arvostelun! Lyydian veli, Mariannen Lumo oli upeasti ROP & RYP4, onnea vielä! Muutenkin oli hurjan mukava nähdä Flat Powerilaisia sekä sain lunastettua Myyn Allu-kasvattajalta uudet patukat, kyllä nyt kelpaa taas palkata! ;)

Sunnuntai aamulla Hanna & tytöt lähtivätkin jo kotimatkalle, 750km, siinä riitti ajettavaa yhteen menoon. :D Kiitos Hanna, oli niin mukavaa taas! <3

Myyn kanssa sen sijaan suunnattiin mun luistelutreenien jälkeen hallille Elina Jänesniemen koulutukseen. Rata oli PITKÄ, 38 estettä ja sisälsi paljon tiukkaa asiaa, hyvä niin. Mulla oli vaan pienoisia vaikeuksia painaa rata päähän, kun samoja esteitä mentiin useamman kerran ja melkein samanlaisilla kuvioilla, mutta ei sitten kuitenkaan. Mielikuvissa vielä hallitsin koko radan, mutta sitten in action iski black out useammankin kerran. Noh, olipa ainakin syy palkata koiraa useamman kerran. :D

Treenissä korostui ennen kaikkea loppuun asti tarkka ohjaaminen ja valssien oikea tekniikka/laatu, ts. valssi liikkuu aina kohti seuraavaa estettä ja valssin pitää olla valmis jo ennen kuin koira suorittaa estettä eli ponnistus vaiheessa.

Me hiottiin aluksi hieman ihmisnuolta ykkös ja kakkosesteillä. Olen sen kyllä Myylle opettanut, mutta valehtelematta en ole sitä treenannut melkein vuoteen ja muutenkaan kun Smygelle tuo jarruttaminen ei ole mikään helpoin juttu ja itsestään selvyys (TÄYSIIIII!!!), niin se vaati hieman mieleenpalauttelua. Ensimmäisen kerran tuli meinaan ihan kirjaimellisesti syliin, mulla oli kakkosen jälkeen koira käsivarsilla. :D Pari kertaa kakkosen eteen palkkausta ja sen jälkeen kakkosen taakse kääntyvään linjaan, niin johan alkoi sujua ja kääntyi ihan pirun tiukasti, ottaen vauhdin pois juuri niin kuin pitää. :)

Elina huomautti mulle mun äänen käytöstä, tulee liikaa "tässä" ja "tähän" käskyjä. Piruvie kun sitä ei meinaa ite tajuta tehdessä! Viimeisen kierroksen Elina laittoi mut ohjaamaan ilman käskyjä, ainoastaan kontaktit ja putket + putkijarrutukset sain käskyttää. Ja kyllähän Myy toimii pirun hyvin pelkällä kropalla ohjaten! Samalla mun oma täsmällisyys parani.

PLUSSAT
Myy

• asenne ja vauhti kohdallaan (harvoin kuulema näkee niin asenteella menevää noutajaa ;) )
• lukee ohjausta ja rataa hyvin

ohjaaja

• ohjaus tarkkaa ja vien loppuun asti, kunhan muistan vaan pitää turpani kiinni, kaikki ylimääräinen pois
• liikkuminen hyvää (valssitkin onnistui loistavasti, kun olin hiljaa)

MIINUKSET
ohjaaja

• kaks sanaa: turpa kiinni :D
• putkijarrutukset tultava ajoissa = ennen putkea
• enemmän kehumista --> lisää vauhtia
• kontakteilta nopeat vapautukset

Tuossapa varmaan nuo tärkeimmät yhteenvetona. Oli kyllä hyvä koulutus ja tietää taas enemmän mihin kiinnittää huomiota. :)

Kesäksi kuntoon 2011

Au, au ja vielä kerran au. Sain vihdoinkin hankittua sen salikortin tänne. Mulla on ollut pieniä valinnanvaikeuksia salin/kuntokeskuksen suhteen, tarjontaa liikaa. :D Päädyin nyt vihdoin ja viimein Motivus Centrumiin, joka muutti helmikuun alusta uusiin tiloihin ja on sopivasti mun työmatkan varrella, ts. pääsen bussilla oven eteen ja oven edestä. Vaikuttaa oikein pätevältä paikalta, kaikki tietysti ihan upi uutta ja sali on monipuolinen. Ainoa miinus siitä, että pakkalaite sali ja vapaiden painojen sali sijaitsevat eri kerroksissa, tuottaa hieman hankaluutta, mutta ehkä mä kestän. Ohjattujen tuntienkin valikoima on tosi monipuolinen, saa nähdä kerkeisinkö jossain vaiheessa esim. spinnailemaan, mutta nyt alkuun ostin vain salikortin.

Tiistaina kävin ensimmäisen kerran jumppaamassa ja tietenkin piti jatkaa siitä mihin syksyllä jäin. Kyykyistä sentään vähensin jonkun 10kg, mutta muuten samoilla painoilla mentiin ja au. :D Fiksua sanoisinko... No mutta toisaalta se on tervettä kipua.

Eilen kävin Myyn kanssa heittämässä jäällä 1,5h hiihtolenkin ja se piti huolen, että tänään lonkankoukistajat ovat entistä kipeämmät. :D Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin. Voisin alkaa taas tänne bloginkin puolelle noita treenailuja listaamaan, enpähän kehtaa ainakaan luistaa. :D

Hanna on tulossa tänään Daran&Lyydian kanssa loppuviikoksi kylään, huristelevat tällä hetkellä jossain tuolla Kuopion ja Turun välillä. Onneksi Suomussalmelta ei tule kuin muutama(sata) kilometri tänne! :D Niin kivaa saada tytöt kylään! Vois vaan toi pakkanen nyt alkaa taas hellittämään, meikäläiselta menee hermot nimittäin. Huomenna olis tarkoitus mennä treenaamaan ja sunnuntaina on Elinan valmennus. Lauantaina suunnataan Lyydian kanssa Lohjalle pentunäyttelyyn ja saas nähdä mitä muuta hauskaa tekemistä keksitään. Keskustassa pitää ainakin käydä ja tottakai se tärkein ja mikä me parhaiten osataan: SYÖMINEN! :D Huisia loppuviikkoa!

Ps. Au.

ATT:n epikset 8.2 + mikä minusta tulee isona?

Tiistaina käytiin ATT:n epiksissä pyörähtämässä yhden startin verran, tarkoituksena saada pidettyä koira käsissä, kun on nyt molemmissa virallisissa kisoissa siellä levinnyt ihan totaalisesti. No, pysyihän se, kontakteilla ihan tajutonta himmailua ja muutenkin Myy oli jotenkin vaisu. Normaalisti se olisi huutanut pää punaisena ja kurkku suorana, kun venailtiin mölliluokan loppumista, mut nyt koira oli ihan hiljainen ja rauhallinen. Yöllä sitten selvisi syy vaisuiluun, kun valvoin lähes koko yön juosten koiran kanssa edes takas ulos ja sisälle, likalla vatsa ihan löysällä. :/ Nyt onneksi jo parempi. Tulos epiksistä oli siis hylky, pujotteli keppejä takaisinpäin, kun aloitti tokasta välistä...

Tänään olisi valmennusryhmätreenit, toivottavasti toi pakkanen vaan tuosta lauhtuisi. Mittari kivunnut taas -15 lukemiin, hrrr. Kesä tai edes kevät, tule jo!

Kevään ja kesän lähestymisestä saadaan "mukavasti" aasinsilta mua ihan liikaa ahdistavaan asiaan, nimittäin opiskelupaikka. Mä en sitten tiedä yhtään, mitä haluan elämältäni. Päivä päivältä tuntuu vaan enemmän ja enemmän siltä, etten jaksa tota oikis urakkaa enään, se on/oli jotain aivan järkyttävää. Fyysisesti ehkä vielä selviäisinkin joten kuten, mutta henkisesti en. Pääsykoekirjat tulisivat maalis-huhtikuunvaihteessa eli ens kuussa, ja musta tuntuu siltä kuin vasta hetki sitten oli viime kevät. En millään haluaisi laittaa itseäni enään siihen samaan tilanteeseen. Päätöksiä pitäisi alkaa tekemään, ihan jo valmennuskurssienkin takia (onneks nekin on ilmasia..), mutta kun ei vaan osaa ja kykene!

Onneksi Hanna on tulossa Daran & Lyydian kanssa ensi viikolla tänne visiitille, niin voin sitten kriiseillä ihan kunnolla. :D

Putkia, p*rkele

Tänään HAU:n kisoissa Purina-areenalla Even & Kurumin kanssa kolmen startin verran. Ihanaa, kun aamulla tarvitsi lähteä vasta kymmeneltä ja kotona oltiin kumminkin jo ihmisten aikaa puoli seitsemän.

Ensimmäisenä hyppäri, joka meiltä ihan nappi rata muuten, mutta kolmannella esteellä Myy ei ollut ihan hallinnassa ja neljännen hypyn sijaan koira pamauttikin putkeen. Mutta ihan super hyvä fiilis jäi radasta ja vauhtia riitti, Myy antoi bortsuille oikeasti tiukan vastuksen!



Heti hyppiksen jälkeen käytiin ottamassa muutamia toistoja A:lla, jotta pääsin palkkaamaan Myytä hyvistä kontakteista ja varmistamaan, että hurtta on kuulolla. Teki aivan sika hyviä toistoja! Viimeistä kertaa lukuunottamatta ei ollut himmailusta tietoakaan, olisi ehkä voinut jättää sen viimeisen kerran ottamatta... Ekalle agiradalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja rata olikin ihan kelpo, kontaktit jees, eivät kuitenkaan niin hyvät mitä voisivat olla. Puomilla Myy tippui, mutta oli kuitenkin jo kontaktipinnalla. Keinun jälkeen onnistuin sitten kuitenkin ohjaamaan kahdesta vierekkäin olleesta putkesta siihen väärään. EDIT: Videon tarkemmalla katsomisella selvisikin, että tuomari antoi sittenkin femman puomilta putoamisesta..


Ja koska ihminen ei voi oppia kerrasta, niin päätin sitten munata kolmannenkin radan täysin samalla tavalla kuin toisenkin. :D Keinulla takaaleikkaus ja siitä sitten kauniisti putken väärään päähän, nyt oli sentäs oikea putki. Nolla alla tietenkin. Tiedänpä ainakin, mitä seuraavaksi treenataan. :D


Päivän saldo siis kolme hyllyä, mutta mielummin hyviä hylkyjä kuin räkänollia tai järkyttäviä tuurikontakteja. Hyvä mieli jäi, erityisesti siitä, että pystytään haastamaan bortsut ajassa ihan mukavasti. :)

Mutta tähän väliin on kyllä ihan pakko avautua aiheesta, mistä on tehnyt mieli kirjoittaa jo aikaisemminkin. Nimittäin koirien ja ohjaajienkin lämmittely ja jäähdyttely. Olen nyt muutamissa viime kisoissa seurannut asiaa tarkemmin mitä yleensä ja ei kyllä hyvältä näytä. Otetaan ensimmäisenä esimerkiksi vaikka ennen joulua olleet Hyvinkään kisat. Pakkasta taisi olla semmoiset vajaa 10 astetta ja ensimmäisen radan jälkeen, kun lähdettiin kahden seurakaverin kanssa jäähdyttelemään ulos, niin ei voitu olla kiinnittämättä huomiota siihen, että vaikutti vahvasti siltä kuin oltais oltu kolmestaan kisaamassa. Ulkona ei näkynyt ristinsielua meidän lisäksi, vaikka olisi pitänyt käydä varsinainen kuhina, kun lähtijöitä riitti ja Hyvinkäällä ei paljon vaihtoehtoja lämppä/jäähkälenkeiksi ole. Suurin osa vissiin ajatteli, että lämmin halli lämmittää ja jäähdyttää. Or not.
Tänään kisojen jälkeen jäähkälenkiltä tultuani en ollut uskoa silmiäni, kun parkkipaikka oli aivan tyhjä, ainoastaan Even auto jäljellä. Porukka hävisi kuin pieru saharaan. Okei, Konalassa riittää reittejä talsittavaksi, että sinne vielä jengi pystyy hajautumaan, mutta tyhjä parkkis kertoi kyllä kaiken.
Lämmittelyyn en ole samalla tavalla kiinnittänyt huomiota, kun itse aina häviän ajatuksieni ja tuleviin ratoihin keskittyen vähintään puoleksi tunniksi kävelemään ja juoksemaan, mutta luultavasti sekin on yleisesti samalla tasolla kuin jäähdyttely.

Toinen juttu on sitten se, miten lämmitellä. Ehdoton kantani siihen on se, että pelkkä kävely ei riitä, vaan tarvitaan myös niitä juoksuaskelia. Radallakin pitäis vissiin juosta? Pienet koirat tietysti ravaavat jo ihmisten kävelyvauhdissa, mutta isot eivät. Ja eikä ne juoksuaskeleet myöskään ohjaajille pahaa tee, omatkin paikat olisi kait hyvä saada auki? Mä en ainakaan pysty juoksemaan täysillä, enkä kykene koviin spurtteihin, jos kylmiltään pitäisi lähteä. Verryttelyllä juosten on myös tarkoitus saada hengitystiet auki ja sykkeet ylös, mikäli meinaa, että ne pitäisi myös radalla kulkea. Sekä koiralta että ohjaajalta pitäisi nousta höyry päästä radalle lähdettäessä, niin treeneissä kuin kisoissakin! Myös venyttely kuuluu olennaisena osana lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn, en vaan pysty edes kuvittelemaan, että mulla paikat kestäisi ilman venyttelyä. Tuskin muillakaan.

EDIT: Lisäksi, mikäli agilityn tunnettavuutta, urheilullisuutta ja arvostusta halutaan nostaa, erityisesti perinteisempien lajien edustajien silmissä, meidän on myös käyttäydyttävä urheilumaisesti ja suhtauduttava lajiin itse niin kuin urheiluun pitää. Siitä ei tietenkään ole epäilystäkään eikä keskusteltavaa, onko agility todellista urheilua vai ei. Agility on yksi maailman hienoimmista, mutta samalla myös vaikeimmista urheilulajeista. :-)

EDIT: Videot radoista lisätty.

Suohon ja sieltä ylös

Sunnuntain kisat olivat katastrooof, molempien ratojen osalta. Kontakteista ei tietoakaan, koira oli ihan hullu... Itseeni olen niin pettynyt, etten ekaa rataa keskeyttanyt jo A:lle, vaikka alasmeno oli järkky. Molemmilla radoilla korjasin puomin alasmenon ja häivyin, mutta sekin oli aika epätoivoista, kun koira sinkoili kuin mikäkin duracell pupu. Aargh.

Eilisen päivän kuljin naama norsunv*tulla ja toivoin lenkillä, että mummoja ei osu eteen. Kyytiä nimittäin olisi tullut. Kerran olen kattonut molemmat videot, enempää ei pysty. Niin hirveän näköistä se oli. Ja tänne niitä on turha toivoa, julkiseen levitykseen ne ei tule. :D

Parin kriisipalaverin jälkeen Hannan & Minnan kanssa olen kokonut itseni ja tänään lähti ilmot kolmeen starttiin ensi lauantaille Purinalle. Nyt on päästävä ennen rataa verkkaamaan ja palkkaamaan hyviä kontakteja, sunnuntaina ATT:lla se ei onnistunut, kun ei ollut tilaa.

Tänään treeneissä tehtiin ensin pari kertaa Tainan rata ja sen jälkeen keskityttiin kontakteihin. Tein molemmilta puolilta puomin alasmenoa ensin siten, että siiveke oli vieressä ohjaamassa ja lopuksi ilman siivekettä. Siivekkeen kanssa molemmat puolet ok, ilman siivekettä vasemmalta puolelta (siis oikealla kädellä) lähetys huonompi. Nyt ei tullut kuin kerran kontaktista läpi, muuten jees.

Nyt täytyy vaan nollata kokonaan viime viikonloppuinen ja lähteä hyvillä mielin Helsinkiin. Hannan sanoin: "anna koiralle mahdollisuus" ;) Ja nollaus tulee tapahtumaan huomenna Goomilla, katotaan tulenko edes hengissä kotiin. :D