Tokomaista olemusta etsimässä

Toko- treenit Maisan kanssa ovat olleet tähän asti melko häiriöittömissä olosuhteissa treenaamista, joten eiliset treenit Minnan kanssa tulivat ihan tarpeeseen. Hurautettiin Mielakan laskettelukeskuksen parkkipaikalle, jossa hiihtäjiä tuli ja meni, lapset riehuivat ja laskivat pulkkamäkeä, muita koiria kulki ohi ja rinteestä tuli koko ajan porukkaa alas, joten saatiin häiriötä kerrakseen.

Ensin tsekattiin jäävät liikkeet. Maahanmeno ok, vähän hidas, johtuu varmaan liik. seisomiseen panostamisesta. Liikkeestä seisomista Maisa ei kyllä sitten ymmärrä, sen kanssa riittää työtä. Musta vaan tuntuu, että kun treenaan yksinäni, niin en osaa opettaa liikettä oikein. Saan enemmän aikaan huonoa kuin hyvää. :-D

Luoksetulot on hyvät! Tehtiin oikein vauhti luoksetuloja Minnan pitäessä Maisasta kiinni. Tulee koko matkan laukalla ja hienosti sivulle. Vähän saa jopa pelätä, että törmääkö, tulee sen verran vauhdilla.

Perusasennossa kontaktia ja häiriöihin noteeraamattomuutta treenattiin kaiken muun ympärillä olevan hälinän lisäksi siten, että Minna käveli ja tömisteli meidän ympärillä sekä tökki Maisaa. Lopuksi sai koskea jopa päähän, eikä kontakti tippunut. Aika hieno Meisi-Mause. :)

Ihan viimeiseksi otettiin vielä seuraamista, kun siihen tarvittaisiin lisää intensiivisyyttä. Ensimmäiseksi mun tulisi olla ryhdikäs ja arvokas, huojumisen ja heilumisen sijaan. Yritä nyt tehdä paatuneesta agility ihmisestä joku tokoilija. :P Saatiin kuitenkin kontaktiin parannusta ja lisäksi pääsin testaamaan Jullella, mikä fiilis seuraamisessa tulisi olla ja miten paljon mun oma olemus vaikuttaa sen laatuun. Jee, kiitti Minna! :)

Lopuksi vielä umpihankilenkki Mielakan metsissä koko kolmikon kanssa (Nipsit 2,3 ja 4. Itse Nips1 on vielä mammalomalla). Mulla sykkeet varmaan jossain yli kahden sadan, toivottavasti ei paukkaa kuume uudestaan päälle. :D