Torstain valmennusryhmä treeneissä keskityttiin tekniikkaan eli hyppyradalla mentiin. Ja ei muuten ollu mikään helppo rata. Just meille sopivaa treeniä, että mun pitää muistaa ja uskaltaa lähteä heti liikkeelle kun koira lähtee suorittamaan estettä.
Takaakierroissa pitää ottaa treeniin nyt kauempaa lähetys ja ennen kaikkea itselleni se, että luotan siihen, että kyllä se Myy lähtee ja suorittaa! Edelleenkin myös persjätöissä lähtee kädet helposti hallinnasta, paremmat kuitenkin jo kuin viimeksi.
Eilen TSAU:n kisoissa startattiin kaikilla kolmella radalla. Ensimmäisenä vuorossa oli Jarmo Jämsän tuomaroima hyppäri, joka meni aika läskiksi. En tiedä mikä ihme raivo Smygellä oli, mutta oliks se nyt kolmannella vai neljännellä esteellä, hypyllä, koira vaan tarttui mun liivin helmaan kiinni. :D Teki sen muutamankin kerran ja jouduin ihan kunnolla komentamaan, että sain ohjattua hypylle. Tosta hässäkästä pari kieltoa. Lopussa vielä kaksi rimaa alas, kun meinattiin törmätä yhteen..
Päivän tokalla radalla ja samalla ekalla agiradalla huono meno jatkui edelleen. Alku oli hyvää menoa, mutta kontakteilla hieman haparoitiin. Olisi pitänyt keskeyttää A:n alasmenon jälkeen, mutta onneksi keinu sen jälkeen oli hyvä. Puomin alasmenolta kuitenkin varasti hieman, joten keskeytin sitten siihen.
Tokalla agiradalla meno olikin sitten ihan eri planeetalta kuin kahdella aikaisemmalla. Takaosan hyppykuvioissa kaarteet vähän valu ja A:n alasmenolla hätäilin itse turhaan. Valitettavasti vain tokan hypyn rima tuli alas eli tulokseksi siis 5. En sitä femmaa sen enempää kisapaikalla harmitellut, kun ajattelin, että edellä oli varmasti nopeampia nollia reilusti. Kotona kun kattelin tuloksia, niin totesin, että eipä ollu. Nollalla ois oltua toisia... Siinä kohtaa hieman sieppas. :D Noo mutta se kuuluu tähän lajiin ja me noustaan sitten kun sen aika on. :)
Pitkästä aikaa pakkaskisoissa olleena, muistui taas mieleen kuinka hankalaa on koiran lämmittelyiden ajoittaminen, kun minit ja medit menee välissä. Vielä kun oltiin lähtöjärjestyksessä seitsemänsiä, niin rataantutustumisen jälkeen ei jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, päinvastoin jouduin lähtemään tutustumisesta aina hieman ennen ajan täyttymistä, jotta kerkesin liikuttamaan Myytä tarpeeksi ennen starttivuoroa. Että sen puolesta voisi jo kolmoset kutsua, niin pääsisi kisaamaan kisat peräjälkeen. :D
Pakkasista puheenollen, tänne Turkuunkin on saatu jo talvi. Myyn riemulla ei meinannut olla rajoja, kun viime viikolla yksi aamu herätessä maa olikin ihan kunnolla valkoinen! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti