Paluu arkeen

... mutta vain minun osaltani. Ihanaakin ihanampi Kekkola viikko on tältä vuodelta takana ja taas on pitkä vuosi odotettavana ensi kesään ja seuraavaa leiriä, ensi vuosi on nimittäin jo varattu. Laadukasta opetusta sekä kylpytakissa haahuilua hieronnan, saunan, paljun, järven ja ruokapöydän väliä näyttäen avohoitopotilaalta, niistä on Kekkolan leiri tehty. Klasu pelitti koko leirin ajan mitä parhaimmalla tavalla ja kunto kesti, vaikka koko kevät on otettu aika iisisti. Päästiin myös hyppäämään pari kertaa ja en voi kun todeta, että kyllä Klaus osaa. <3

Ratsastin pari tuntia myös Kekkolan hevosilla, jotta Klasulle ei olisi tullut liian rankaksi ja sai myös vähän palautua. Viimeisenä päivänä eli torstaina menin aivan ihanalla ja symppiksellä Noppis ponilla, joka on tullut vasta noin kuukausi sitten Kekkolaan Saksasta. Kyllä, minut istutettiin ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen ponin selkään! :D Ei mulla kauheesti pohkeiden välissä mitään ollut, mutta hauskaa oli silti! Olin jopa valmis ostamaan ponin omakseni. :-D

Taas sai myös huomata, miten pieni tämä maailma onkaan. Samalla leirillä oli nimittäin myös Klasun Hyke visiitin aikana meidän tallikäytävä kavereina olleet. Ympäri mennään yhteen tullaan, vai miten se meni. :)

Viikonlopuksi saikin jo palata Hyvinkäälle ja töihin, mutta koirat jäivät vielä lomailemaan porukoiden kanssa mökille. Se tietää mitä luultavammin sitä, että likat palaavat huomenna hyvin syöneinä äidin lihapatojen äärestä. Noo, lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin...
Kisakalenteria en ole edes vilkaissut, luulen vähän, että ainakin tää heinäkuu mennään kokonaan tai ainakin lähes kokonaan tauolla, myös treenien suhteen.

Tämän koirattoman ajan olen hyödyntänyt kovaa treenaten. Päivät ovat koostuneet lähinnä sali-duuni-sali - väliä rampatessa, mutta mikäs sen parempaa. Kotona olen tosiaan käynyt lähinnä vaan nukkumassa. Akrobatiatreenit olen ottanut omakseni ja erityisesti käsilläseisonnan ja edistystä on tapahtunut. Ensi viikolla saan lähes ammattitason opetusta, kun yksi parhaista ystävistäni lupasi treenata kanssani ja neuvoa tekniikoissa. Jatta on siis harrastanut sirkusta ihan pienestä lähtien ja on parhaillaan tekemässä siitä itselleen ihan ammattia, lajina nimenomaan käsilläseisonta.

Eilen käytiin Jonnan kanssa vähän fillaroimassa, Hyvinkää-Herunen-Kytäjä-Hyvinkää ja vajaa 30km tuli mittariin. Olipas kivaa!

Rantakelejä ei ole tänä kesänä vielä ihan hirveästi pidellyt, mutta toisaalta, kehtaisko sitä edes tämän näköisenä biitsille lähtä, varsinkin kun jalat, erityisesti sisäreidet ovat samannäköiset ellei jopa pahemmat? Tankotanssi on kivaa. :D

Tänään on salilla vuorossa tehotreeni kintuille ja sinne suuntaan iihan just, jahka saan aamupalan naamariin. Protskupannaria ála Heidi!