Helpotuksen huokaus

Myyllähän todettiin pari viikkoa sitten sydämessä sivuääni ihan muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä ja saatiin suositus tutkituttaa asia pikaisesti. Kerkesin tietysti jo itkeä silmät päästä moneen kertaan ja varautua pahimpaan (vaikka ei semmoiseen tietysti voi varautua..), vaikka takaraivossa jyskytti koko ajan järjen ääni, että kyseessä ei voi olla mitään kauhean vakavaa, kun kerran mitään oireita ei ole koskaan ollut ja juuri edeltävänä viikonloppuna koira oli startannut kuusi starttia ilman mitään ongelmia. Viime keskiviikkona Myy oli sitten Lahden eläinlääkäriasemalla tutkittavana sydänsairauksiin erikoistuneen eläinlääkäri Seppo Lambergin vastaanotolla, jota on kehuttu yhdeksi Suomen parhaimmaksi sydänlääkäriksi.

Lamberg vahvisti sivuäänen ja sitten alkoikin ultraaminen, että missä vika. Myyltä löytyi aorttaläpän yläpuolisesta kammioväliseinästä selvä vuotovirtaus, joka on synnynnäinen. Samoin vasemmassa eteiskammioläpässä on pieni vuotovirtaus ja lisäksi sydämen oikea puoli on lieväasteisesti laajentunut. Sydämen vasen puoli on kuitenkin onneksi ihan normaalin kokoinen, mikä tarkoittaa, että kammioväliseinän vuoto ei ainakaan vielä rasita sydäntä.

Myy saa jatkaa treenaamista ja kisaamista ihan normaalisti, mutta toki vaatii seuraamista. Ensimmäinen oire on yleensä rasituksensietokyvyn aleneminen. Kontrollia Lamberg suositteli vuosittain, jotta pienetkin muutokset havaittaisiin ajoissa.

Myy oli onnellinen, kun pääsi vielä samana päivänä agitreeneihin tekemään sitä, mitä eniten rakastaa. Rakkaudesta lajiin kertovat myös nämä kolme Jukka Pätysen ottamaa kuvaa HSKH:n kisoista 26.3. Katsokaa tota hymyä koiran naamalla!<3

kuva Jukka Pätynen

kuva Jukka Pätynen

kuva Jukka Pätynen

Harmi, kun ohjaajan ilmalentoa ei ollut tallentunut kameraan, haha. :D

Nyt kuitenkin iloisempiin aiheisiin. Maisa on kehittynyt erityisesti aksan suhteen todella paljon. Jäin keskiviikkona taas treenailemaan Myyn treenien jälkeen vielä Maisaa (jäähkälenkillä oltiin vielä puol yhdentoista jälkeen illalla ja seuraavana aamuna tentti....) ja ai vitsi miten hienoja kontakteja tyttö teki! Muutenkin ohjattavuus ja Maisan radanlukutaito on parantunut huimasti. Päätinkin nyt hakea myös Maisalle ryhmätreenipaikkaa kesälle, tavoitteena on ehdottomasti saada likka starttiin vielä tämän vuoden puolella. Olisiko korkea aika aloittaa niiden keppien opettaminen? Oi kyllä, kun vaan tietäisin ja osaisin päättää, että miten haluan ne kepit koiralle opettaa.

Kesä tulee muutenkin kohisten ja kohta puoliin pääsee avaamaan juoksukaudenkin. Sulais nyt vaan noi pururadat, niin tää likka pääsee vauhtiin! Salitreenien määrä viimeisten kahden viikon ajalta on pyöreä nolla, viime viikko meni Kuopiossa ja tämä viikko tenttiin panikoidessa. Huomenna kuitenkin uusi viikko alkuun ja uudella sykkeellä, intoa ja energiaa riittää tällä hetkellä vaikka muille jakaa! Klasukin muuttaa tasan kahden viikon päästä mun luo Hyvinkäälle. :) Juoksukauden lähestyessä ostin eilen uudet juoksukengätkin. Tosi kiva, kun saa olla puolen vuoden välein ostamassa uudet lenkkarit, kun kaikki hajoaa. Edellisistä tuli vasen jalkaterä ulkopuolelta ulos. :D

Nyt kenkinä Asicsin 1000-sarjan popot

Aurinkoista sunnuntain jatkoa, me suunnataan tekemään Maisalle päivän toiset TOKO-treenit! :)