Viime viikolla seuran treeneissä tehtiin yhtä sun toista pyörityshässäkkää, ihan mukavanoloista menoa. Niisto-persjättö toimii jo kivasti ja muutenkin oli tekemisen meininkiä!
Sunnuntaina oli Iidan koulutus part 2. Aamulla treeneihin lähtiessä ja alkuverkkoja tehdessä oli ihan super hyvä, luottavainen ja iloinen fiilis, mutta se kyllä katosi kun päästiin maneesiin sisään. Siis voi että mä inhoon, kun toi koira on tommoin paskaimuri! Kausalan maneesissa siis pidetään myös lampaita ja ties mitä muitakin elukoita hevosten lisäksi, joten hiekan seassa on myös aina ihan mukava määrä kaikensorttista sontaa ja voitte vaan arvata, että toi koira rakastaa mussuttaa niitä. Erittäin erittäin erittäin harvoin Myyn nenä radan suorittamisen aikana eksyy maahan, mutta heti kun tulee tauko, niin suu on täynnä "herkkuja" ja sitten juostaan miljoonaa karkuun lälläslää-ilmeellä. Ja mun hermot ja verenpaine ei kestä semmosta, argh! Mistä sais sähköpannan?!!
Nojoo, mutta itse Iidan treeniin. Rata oli tällä kertaa enemmän peruskauraa kuin edellisellä kerralla, mutta liian helpoksi asiat eivät kuitenkaan menneet.
(c) Iida K.Heti alkuun hieman ongelmia tuotti kepeille lähetys. Joko en ottanut koiraa tarpeeksi haltuun tai sitten pidin sitä hanskassa liiankin kauan ennen vapautusta kepeille, haki nimittäin kakkosväliin. Hyvin tuli ilmi, että kun ollaan treenattu enemmän ns. vaikeampia kulmia, niin suoraan edessä oleville kepeille meno oli jotenkin ihan unholassa. Oma ohjauskaan ei kyllä ollut parhaimmasta päästä, paskan syönti-vitutus.
Pituus oli ihan ok. Saisi kyllä enemmän irrota sille itsenäisemmin eli suomeksi, opeta se koiralle. Loppuun otettiinkin pituutta ihan yksittäisenä, että Iida oli pallon kanssa palkkaamassa toisella puolella, käskytin koiran esteelle itse etenemättä. Tarkkana täytyy vaan olla, että palkka ei tipu LIIAN lähelle estettä, muuten Myy hyppää/juoksee/kävelee hullu pallon kiilto silmissä palikoiden yli, paskaa niistä välittämättä :D
Kutonen ja seiska takaakiertäen onnistu kivasti. Laitoin koiran istumaan A:n alasmenon eteen ja itse otin hieman etumatkaa sijoittuen oikealle puolelle, koska sitten kun kontaktit ovat valmiit, ohjaisin kohdan niin, että koira pysähtyy kontaktille, itse teen persjätön vaihtaen puolta vasemmalta-oikealle, kierrättäen seiskan vasemmalta puolelta.
Hyppyneliö oli ihan kiva. Pientä hiomista, mm. kympin jälkeen koira ikään kuin "rojahti" eteen alas tietämättömänä jatkosta, 12 jälkeen valssi ajautui aluksi liikaa kohti hyppyä 17 ja kolmentoista jälkeen linjaus kohti hyppyä 14 alussa hieman pielessä. Kaikki saatiin kuitenkin korjattua.
Putkien päät Myy hakee hyvin, kertaakaan ei ollut menossa esim. puomille. Tosin ohjasinkin ihan pirun tarkasti, ettei vahingossakaan pääsisi painelemaan puomia.
Loppufiilis oli ihan hyvä, tosin parempikin olisi voinut olla. Mutta kuten sanottu, hyvä ruoka parempi mieli, tarjoilut oli taas sitä luokkaa :) Kontakteja ei valitettavasti keretty ottamaan.
Eilen oltiin sitten taas seuran treeneissä. Marian johdolla tutustuttiin hieman ihmisnuolen-saloihin (kuka helvetti näitä nimiä keksii?! :D) ja täytyy ihan myöntää, että Myy ei osaa ottaa radalla vauhtia pois, tuli ihan päin. Juttu, joka on sille OPETETTAVA. Radalla kun saattaa olla useastikin tilanteita, että vauhti on saatava hetkellisesti pois. Myy turhautui treenistä aika lailla, oli ihan ranteet auki koko koira. Ei olisi pitänyt aloittaa tällä vieraalla, stressaavalla asialla, vaan ottaa ensin pahimpia höyryjä pois. No tehty mikä tehty, saatiin onneksi loppuun yksi onnistunutkin vauhdin poisotto.
Sillä aikaa kun muut koirakot tutustuivat ihmisnuolen-saloihin, hiottiin pientä radan pätkää, jossa pääosassa oli sylkkärit. Myy oli sen verran "raivoissaan", että alussa sylkkärit levis kyllä ihan minne sattuu. Otettiin siis lähinnä pelkkiä sylkkäreitä lelupalkalla ja välillä väliin lähetystä putkeen. Rupes toimimaan ja kääntymään niin kuin normaali Myykkönen :)
Loppuun vielä Marian avustamana kontakteja. Alkuun muutama kerta pelkkää ylösmenoa naksautuksella ja koska Myy on ollut niin varma viime aikoina alasmenolla, niin kokeiltiin koko A:ta. Ensimmäisellä kerralla naksautin sekä ylösmenolle että alasmenolle, tokalla pelkästään alasmenolle. Koira ihan ok, minä itse vaan ihan rehellisesti sanottuna täysin perseestä; otin koiran mukaan liikkeeseen! Onneksi oli Maria, joka ripitti mut jälleen kerran kunnolla :D Jospa sitä ihminen joskus oppisi... Saatiin kuitenkin treeni päättymään onnistumiseen, niin koiran kuin itsenikin kannalta. Päätettiin silti, että vielä täytyy tehdä ylösmenoa ja erityisesti alasmenoa erillisinä, vaatii vielä vahvistusta. Varsinkin, kun koiralla alkaa kierrokset nousta ja on hyvin lähellä kisatemperamenttiä, vanhat tavat puskevat esiin. Mutta meillä ei ole kiire :)
Saa vaan nähdä miten keretään nyt keväällä treenaamaan. Koko alku vuoden pähkäilyni Turun ja Helsingin oikiksen välillä kallistui nyt Turkuun ja armoton lukeminen alkaa 29.3. Viikonloput menee Turussa valmennuskurssilla, joten viime sunnuntainen Iidan treeni oli meidän viimeinen UHP-porukassa. Eli keretään treenaamaan max. 1krt/vko, mikä tarkoittaa KSSK:n harkkoja keskiviikkoisin, jos sitäkään, mä aijon nimittäin lukea niin paljon, että pääsen sisään. No, kesällä sitten viimeistään päästään taas tositoimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti